Milloin tietää hallitsevansa itseään ja elämäänsä? Tapahtuuko se hetkissä vai suurten aaltomaisten syiden ja seurausten reflektoimisen yhteydessä tai sen jälkeen?
Olemmeko tiettyyn pisteeseen saakka aina muiden mielipiteiden orjia, kunnes jokin näkymätön raja, mitä emme tiedosta, tulee vastaan?
Ehkei sitä pistettä voi kenelläkään ennakoida, kunnes se henkilökohtaisten oivallusten tapahtumaketju tekee itsensä mahdottomaksi jättää huomiotta.
Itsensä huijaaminen on osa ihmisyyden opettelua. Olemme toistemme hukattuja ja löydettyjä osia, joita kasaamme nähdäksemme itsemme kokonaisena ja ehjänä.
Silloin saa oman valtansa takaisin, kun kokee, että niitä pieniä palasia ja osasia on tarpeeksi. Silloin näkemyksemme maailmasta paranee – ja ihminen on kaunis osa maailmaa.
Kuvataideterapia - Mielen majakka pimeydessä 